Esko Kilpi on Interactive Value Creation

The art of interaction, the design of digital and the science of social complexity

Tag: Identity

Twitter, Facebook and management

Emotional contagion is a fact of life. It means that our moods and even physical health are created in interaction with other people. We tilt either to the positive or the negative as a result of our relations, and the further relations, the people that we relate with have. It is a chain that goes far beyond the horizon. This is why we can no longer see our minds as independent and separate but as thoroughly social. Our mental life is co-created in a larger and larger interconnected network. What we have called the individual mind is something that arises continuously in relationships between people.

Our social interactions also play a role in shaping our brain. We know now that repeated experiences sculpt the synaptic connections and rewire our brain. Accordingly, our relationships gradually frame our neural circuitry. Being chronically depressed by others or being emotionally nourished and enriched has lifelong impacts.

Mainstream thinking sees the social in social business as a platform or a community, on a different level from the individuals who form it. The social is seen as separate from the individuals.

The approach suggested here follows a different reasoning and sees individuals as social. Both the individual and the social are then about interaction, where the individual is interaction inside and the social is interaction outside. The inside and outside cannot be separated or understood separately.

Interaction starts with recognition. It is about granting attention to others and making room for them in our lives. Being recognized has tremendous significance. People in traditional companies were often stuck in narrow, repetitive patterns of communication that provided them with numbing, repressive and even neurotic experiences.

Leading and following in the traditional corporate sense have seen the leader making people follow him through motivation and rewards. The leader also decided who the followers should be.

When seen through the logic of social media, leading and following have a very different dynamic. Leading in this new social business sense is not position-based, but recognition-based. People, the followers, also decide. The leader is someone people trust to be at the forefront in an area which is temporally meaningful for them. People also recognize as the leader someone who inspires, energizes and empowers them.

Another huge difference from traditional management thinking is that because of the diversity of contexts people link to, there can never be just one “boss”. Thus, an individual always has many leaders that she follows. You might even claim that from the point of view taken here, it is highly problematic if a person only has one leader. It would mean attention blindness as a default state.

Following is at best a process of active, creative learning through observing and simulating desired practices. Leading is doing one’s work in an open, inspiring and transparent way. Leading is engaging with people and being reflective. Patterns of recognition and patterns of communication are the most predictive activities there are in forecasting viability, agility and also human well-being.

Identity is a pattern in time. The individual and the social are born, and form one another at the same time. You can’t add a social layer to what you do, or to your IT systems – you are social!

.

Thank you Ralph Stacey, Doug Griffin, Ken Gergen and Dian Marie Hosking

More: “The idea of following in the age of Twitter

Johtaminen ja digitaalinen työ

Liikkeenjohdossa ei yleensä puhuta siitä mitä tapahtuu, vaan siitä mitä pitäisi tapahtua.  Sille, mitä juuri nyt tapahtuu ei tavallisesti anneta aikaa koska ihanteena on ollut pitää huomio tavoitteissa ja niitä ohjaavissa visioissa. Mutta mitä jos juuri ajalla ja paikalla, kontekstuaalisuudella, onkin huomattavasti enemmän merkitystä kuin olemme ymmärtäneet? Mitä jos toiminnan tuloksellisuus onkin merkittävällä tavalla kiinni intensiivisestä läsnäolosta juuri siinä tilanteessa missä ollaan? Mitä jos kontekstiherkkyys ja siitä nouseva luova oppiminen ja ketteryys ovatkin liikkeenjohtamisessa huomattavasti tärkeämpiä asioita kuin aika- ja paikkariippumattomat yleistykset menestykseen johtavista kausaliteeteista? Mitä jos toiminnalla on aina parasta ennen päiväys? Mitä jos jälkikäteen tapahtuvalla mittamisella ei voi ymmärtää sitä mitä tapahtui, puhumattakaan siitä, että toimintaa voisi tehokkasti ohjata mittareilla?

Organisaatioiden toiminta on toisistaan riippuvaisten ihmisten vuorovaikutusta. Vuorovaikutus on aina kontekstisidonnaista. Se tapahtuu aina ajassa ja paikassa, kontekstissa. Tässä vuorovaikutuksessa ihmiset sekä mahdollistavat asioita toisilleen että rajoittavat toisiaan. Samaten kutsumme ihmisiä mukaan, mahdollistamme osallistumisen tai jätämme ihmisiä ulkopuolelle, suljemme pois. Vallankäyttö verkostoissa perustuu juuri näihin muuttujiin: mahdollistamiseen – rajoittamiseen sekä mukaan kutsumiseen – pois sulkemiseen.

Tärkeää tänään on yhä intensiivisempi osallistuminen tilannetta rikastavalla ja ajattelun liikettä edistävällä tavalla.

Johtaminen on vaikuttamista, joka tapahtuu kommunikaatiossa. Tämän johdosta johtajaa ei voi nähdä erillisenä, ulkopuolisena rakenteiden ja prosessien arkkitehtina. Ainoa mahdollisuus vaikuttaa on kommunikaation kautta – siihen osallistumalla. Johtajan tapa osallistua vuorovaikutukseen selittääkin merkittävällä tavalla organisaation menestystä tai menestymättömyyttä tänään. Johtaja on erityisen näkyvä ja arvovaltainen osallistuja kommunikaatiossa. Johtajalla on myös erityisen suuret valtuudet mahdollistaa asioita, jotka eivät muuten olisi mahdollisia tai kutsua mukaan vuorovaikutukseen tavalla, joka ei olisi kaikille mahdollista. Käänteisesti voimme kuvitella johtamisotteen, joka pelkästään rajoittaa tai estää osallistumista.

Johtaminen verkoston suhteiden ominaisuutena

Yhtä lailla kuin puhumme johtajasta vuorovaikutuksessa, meidän tulisi nähdä, että me kaikki mahdollistamme ja rajoitamme toisiamme kaikissa suhteissa koko ajan. Johtaminen, vaikuttaminen, onkin suhteiden ja vuorovaikutuksen ominaisuus verkostossa yhtä lailla tai jopa enemmän kuin (johtaja)yksilön ominaisuus asemalähtöisesti.

Johtamista tuleekin tarkastella verkoston toiminnassa yhtä paljon tai jopa ensisijaisesti kun pyrimme ymmärtämään johtamista tänään. Vaikuttaminen ei ole vain aseman kautta syntyvä mahdollisuus. Verkostossa tapahtuukin aina paljon enemmän johtamista, ja harhaanjohtamista, kuin mihin esimies voi tai ehtii osallistua. Mielipiteet, joille annetaan arvoa, vaikuttavat samalla tavalla kuin mihin vaikuttaja asemastaan käsin pystyy.

Johtaminen vaikuttamisena syntyy samanaikaisesti johtajan suhteena alaiseen ja alaisen suhteena johtajaan. Esimiehen arvostus alaista kohtaan ja alaisen arvostus esimiestä kohtaan tarvitaan samanaikaisesti. Alainen tekee johtajan hyvin samalla tavalla kuin olemme ajatelleet johtajan tekevän alaisen. Esimies ei voi enää olla esimies ilman, että alainen haluaa olla alainen. Kielenkäyttömme liittyen vaikuttamiseen verkostossa on kuitenkin liian kapea ja stereotyyppinen. Kuvittelemme, että siinä on vain kahdenlaisia toimijoita: esimiehiä ja alaisia. Meiltä puuttuu sanoja, jotka paremmin selittäisivät verkoston toimintaa ja siinä tapahtuvaa vaikuttamista, johtamista ohi esimies – alaissuhteen.

Vuorovaikutuksen laatu, epävarmuuden sieto ja kyky riskinottoon

Jos ymmärrämme organisaatiot toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutuksena pitää huomio kohdistaa vuorovaikutuksen määrään ja laatuun. Johtamisessa korostuu tänään luovuuden ihanne. Vuorovaikutuksessa se tarkoittaa, että ihmiset hakeutuvat kohti niitä, jotka pystyvät luomaan merkityksiä syntyville, kaoottisille, vielä epäselville uusille teemoille. Johtaja on silloin henkilö, joka pystyy artikuloimaan sen, millä ei ole vielä hahmoa muiden mielessä. Käyttäessäni sanaa johtaja tarkoitan sekä mahdollisuutta vaikuttaa asemavallasta käsin että mahdollisuutta hajautettuun, emergenttiin vaikuttamiseen. Johtaja luovassa työssä on vastaavasti hän joka pystyy kestämään luovuuteen aina liittyvää epävarmuutta kauemmin kuin muut ja hän joka mahdollistaa suuremman riskinoton luottamusta lisäämällä kuin muut.

Johtaminen tarkoittaa myös toistuviksi ja kapeiksi muuttuneiden aiheiden uudelleen määrittelyä vuorovaikutuksessa. Kaikki ihmisten välinen toiminta on kommunikaatiota. Johtaminen parhaimmillaan syventää, laajentaa  ja rikastaa vuorovaikutusta. Tämä on erityisen tärkeää organisaation pyrkiessä parantamaan tuottavuutta, tai tilanteessa jossa vanhentuneet, liian kauan jatkuneet toimintamallit ovat kriisiytyneet. Tarkasteltaessa kriisiytynyttä tilannetta, on hyvin tavallista huomata, että vuorovaikutus on loppumassa tai jäykistymässä. Se on joko loppunut, sitä ei ole ollutkaan, tai vuorovaikutus on kapeaa, samoja asioita neuroottisesti toistavaa ja samaa kehää kiertävää. Dominoiva osallistuja myös vaientaa helposti keskustelun ja siten jumiuttaa organisaation paikalleen. Johtajan tärkeä tehtävä on saada paikalleen juuttunut tilanne liikkeelle tuomalla vuorovaikutukseen uusia elementtejä tai kutsumalla mukaan uusia näkökulmia tai ihmisiä.

Tietoverkko mahdollistaa jatkuvan organisoitumisen ajassa

Toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutus on yhä useammin perinteisiä rajoja ylittävää. Toisiaan tarvitsevuus ei siten ole ainoastaan fyysisesti paikallista. Tietoverkkopohjainen vuorovaikutus määrittelee uudelleen aikaisemmin fyysisesti paikallisen vuorovaikutuksen digitaalisesti kontekstuaaliseksi ja sitä kautta määrittelee myös uudelleen sen mistä puhutaan, kun puhutaan kilpailukykyisestä toimijasta globaalissa kilpailussa. Ei ole välttämättä hedelmällistä nähdä maata kilpailemassa muita maita vastaan, tai puhua yrityksestä kilpailemassa muita yrityksiä vastaan. Vaihtoehto on kilpailun ja yhteistyöverkostojen jatkuva dynaaminen, ketterä muodostuminen ja uusiutuminen.  Tavoitteena olisi nähdä elinvoimainen toiminta jatkuvana, joustavana organisoitumisena ja toisiaan täydentävyytenä. Toisiaan tarvitsevien tahojen vuorovaikutukseen osallistuvat muodostavat koko ajan muuttuvia, eläviä ryhmiä digitaalisessa verkossa ja sitä kautta koko ajan muuttuvan ja kehittyvän hahmon ja dynaamisen identiteetin.

.