Johtaminen ja digitaalinen työ

by eskokilpi

Liikkeenjohdossa ei yleensä puhuta siitä mitä tapahtuu, vaan siitä mitä pitäisi tapahtua.  Sille, mitä juuri nyt tapahtuu ei tavallisesti anneta aikaa koska ihanteena on ollut pitää huomio tavoitteissa ja niitä ohjaavissa visioissa. Mutta mitä jos juuri ajalla ja paikalla, kontekstuaalisuudella, onkin huomattavasti enemmän merkitystä kuin olemme ymmärtäneet? Mitä jos toiminnan tuloksellisuus onkin merkittävällä tavalla kiinni intensiivisestä läsnäolosta juuri siinä tilanteessa missä ollaan? Mitä jos kontekstiherkkyys ja siitä nouseva luova oppiminen ja ketteryys ovatkin liikkeenjohtamisessa huomattavasti tärkeämpiä asioita kuin aika- ja paikkariippumattomat yleistykset menestykseen johtavista kausaliteeteista? Mitä jos toiminnalla on aina parasta ennen päiväys? Mitä jos jälkikäteen tapahtuvalla mittamisella ei voi ymmärtää sitä mitä tapahtui, puhumattakaan siitä, että toimintaa voisi tehokkasti ohjata mittareilla?

Organisaatioiden toiminta on toisistaan riippuvaisten ihmisten vuorovaikutusta. Vuorovaikutus on aina kontekstisidonnaista. Se tapahtuu aina ajassa ja paikassa, kontekstissa. Tässä vuorovaikutuksessa ihmiset sekä mahdollistavat asioita toisilleen että rajoittavat toisiaan. Samaten kutsumme ihmisiä mukaan, mahdollistamme osallistumisen tai jätämme ihmisiä ulkopuolelle, suljemme pois. Vallankäyttö verkostoissa perustuu juuri näihin muuttujiin: mahdollistamiseen – rajoittamiseen sekä mukaan kutsumiseen – pois sulkemiseen.

Tärkeää tänään on yhä intensiivisempi osallistuminen tilannetta rikastavalla ja ajattelun liikettä edistävällä tavalla.

Johtaminen on vaikuttamista, joka tapahtuu kommunikaatiossa. Tämän johdosta johtajaa ei voi nähdä erillisenä, ulkopuolisena rakenteiden ja prosessien arkkitehtina. Ainoa mahdollisuus vaikuttaa on kommunikaation kautta – siihen osallistumalla. Johtajan tapa osallistua vuorovaikutukseen selittääkin merkittävällä tavalla organisaation menestystä tai menestymättömyyttä tänään. Johtaja on erityisen näkyvä ja arvovaltainen osallistuja kommunikaatiossa. Johtajalla on myös erityisen suuret valtuudet mahdollistaa asioita, jotka eivät muuten olisi mahdollisia tai kutsua mukaan vuorovaikutukseen tavalla, joka ei olisi kaikille mahdollista. Käänteisesti voimme kuvitella johtamisotteen, joka pelkästään rajoittaa tai estää osallistumista.

Johtaminen verkoston suhteiden ominaisuutena

Yhtä lailla kuin puhumme johtajasta vuorovaikutuksessa, meidän tulisi nähdä, että me kaikki mahdollistamme ja rajoitamme toisiamme kaikissa suhteissa koko ajan. Johtaminen, vaikuttaminen, onkin suhteiden ja vuorovaikutuksen ominaisuus verkostossa yhtä lailla tai jopa enemmän kuin (johtaja)yksilön ominaisuus asemalähtöisesti.

Johtamista tuleekin tarkastella verkoston toiminnassa yhtä paljon tai jopa ensisijaisesti kun pyrimme ymmärtämään johtamista tänään. Vaikuttaminen ei ole vain aseman kautta syntyvä mahdollisuus. Verkostossa tapahtuukin aina paljon enemmän johtamista, ja harhaanjohtamista, kuin mihin esimies voi tai ehtii osallistua. Mielipiteet, joille annetaan arvoa, vaikuttavat samalla tavalla kuin mihin vaikuttaja asemastaan käsin pystyy.

Johtaminen vaikuttamisena syntyy samanaikaisesti johtajan suhteena alaiseen ja alaisen suhteena johtajaan. Esimiehen arvostus alaista kohtaan ja alaisen arvostus esimiestä kohtaan tarvitaan samanaikaisesti. Alainen tekee johtajan hyvin samalla tavalla kuin olemme ajatelleet johtajan tekevän alaisen. Esimies ei voi enää olla esimies ilman, että alainen haluaa olla alainen. Kielenkäyttömme liittyen vaikuttamiseen verkostossa on kuitenkin liian kapea ja stereotyyppinen. Kuvittelemme, että siinä on vain kahdenlaisia toimijoita: esimiehiä ja alaisia. Meiltä puuttuu sanoja, jotka paremmin selittäisivät verkoston toimintaa ja siinä tapahtuvaa vaikuttamista, johtamista ohi esimies – alaissuhteen.

Vuorovaikutuksen laatu, epävarmuuden sieto ja kyky riskinottoon

Jos ymmärrämme organisaatiot toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutuksena pitää huomio kohdistaa vuorovaikutuksen määrään ja laatuun. Johtamisessa korostuu tänään luovuuden ihanne. Vuorovaikutuksessa se tarkoittaa, että ihmiset hakeutuvat kohti niitä, jotka pystyvät luomaan merkityksiä syntyville, kaoottisille, vielä epäselville uusille teemoille. Johtaja on silloin henkilö, joka pystyy artikuloimaan sen, millä ei ole vielä hahmoa muiden mielessä. Käyttäessäni sanaa johtaja tarkoitan sekä mahdollisuutta vaikuttaa asemavallasta käsin että mahdollisuutta hajautettuun, emergenttiin vaikuttamiseen. Johtaja luovassa työssä on vastaavasti hän joka pystyy kestämään luovuuteen aina liittyvää epävarmuutta kauemmin kuin muut ja hän joka mahdollistaa suuremman riskinoton luottamusta lisäämällä kuin muut.

Johtaminen tarkoittaa myös toistuviksi ja kapeiksi muuttuneiden aiheiden uudelleen määrittelyä vuorovaikutuksessa. Kaikki ihmisten välinen toiminta on kommunikaatiota. Johtaminen parhaimmillaan syventää, laajentaa  ja rikastaa vuorovaikutusta. Tämä on erityisen tärkeää organisaation pyrkiessä parantamaan tuottavuutta, tai tilanteessa jossa vanhentuneet, liian kauan jatkuneet toimintamallit ovat kriisiytyneet. Tarkasteltaessa kriisiytynyttä tilannetta, on hyvin tavallista huomata, että vuorovaikutus on loppumassa tai jäykistymässä. Se on joko loppunut, sitä ei ole ollutkaan, tai vuorovaikutus on kapeaa, samoja asioita neuroottisesti toistavaa ja samaa kehää kiertävää. Dominoiva osallistuja myös vaientaa helposti keskustelun ja siten jumiuttaa organisaation paikalleen. Johtajan tärkeä tehtävä on saada paikalleen juuttunut tilanne liikkeelle tuomalla vuorovaikutukseen uusia elementtejä tai kutsumalla mukaan uusia näkökulmia tai ihmisiä.

Tietoverkko mahdollistaa jatkuvan organisoitumisen ajassa

Toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutus on yhä useammin perinteisiä rajoja ylittävää. Toisiaan tarvitsevuus ei siten ole ainoastaan fyysisesti paikallista. Tietoverkkopohjainen vuorovaikutus määrittelee uudelleen aikaisemmin fyysisesti paikallisen vuorovaikutuksen digitaalisesti kontekstuaaliseksi ja sitä kautta määrittelee myös uudelleen sen mistä puhutaan, kun puhutaan kilpailukykyisestä toimijasta globaalissa kilpailussa. Ei ole välttämättä hedelmällistä nähdä maata kilpailemassa muita maita vastaan, tai puhua yrityksestä kilpailemassa muita yrityksiä vastaan. Vaihtoehto on kilpailun ja yhteistyöverkostojen jatkuva dynaaminen, ketterä muodostuminen ja uusiutuminen.  Tavoitteena olisi nähdä elinvoimainen toiminta jatkuvana, joustavana organisoitumisena ja toisiaan täydentävyytenä. Toisiaan tarvitsevien tahojen vuorovaikutukseen osallistuvat muodostavat koko ajan muuttuvia, eläviä ryhmiä digitaalisessa verkossa ja sitä kautta koko ajan muuttuvan ja kehittyvän hahmon ja dynaamisen identiteetin.

.